Rakenteellisia uudistuksia kielenkäyttöön

Työmarkkinaratkaisun historiallisen pienet palkankorotukset korjaavat Suomen kilpailukykyä vain maltillisesti, kirjoittaa ylen uutiset. Tähän asti on puhuttu maltillisesta palkkaratkaisusta ja palkkamaltista. Nyt puhutaan palkkaratkaisusta, joka korjaa kilpailukykyämme maltillisesti. Mitä ihmettä?! Miksi ei vain voisi sanoa, että palkkaratkaisu ei merkittävästi korjaa kilpailukykyämme? Maltti tarkoittaa itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Palkkamaltti on kärsivällisyyttä olla pyytämättä lisää palkkaa. Miksi yksi termi pitää sekoittaa samassa yhteydessä moneen eri tarkoitukseen?

Mistä johtuu kielenkäyttömme kömpelyys, kun puhutaan yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista? Olen totaalisesti kyllästynyt viimeaikoina poliittisessa keskustelussa viljeltyihin sanontoihin kuten konsensus, valuvika, kipeät päätökset ja rakenteelliset uudistukset.

Olisi aika ryhtyä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Konsensus on yhteisymmärrystä, valuvika on muottiin valettaessa kappaleeseen syntynyt vika ja kipeät päätökset ovat niitä jotka satuttavat - tässä yhteydesä yleensä heikoimpia.

Rakenteelliset uudistukset taas tarkoittavat politiikassa yhteiskuntarakenteiden tarkastelua ja uudelleenjärjestelyä nykyhetken, sekä tulevaisuuden tarpeita vastaaviksi.

Keinot eläkeiän korottamiseen ja opiskeluaikojen lyhentämiseen on olemassa

Eläkkeelle siirtymis aika tulisi sitoa elin-ikä ennusteeseen. Monessa EU- maassa näin jo tehdään - eläkeikä sidotaan elinajanodotteen kehitykseen. Eläkeiän muutokset ajoittuisivat näin pääosin ensi vuosikymmenelle. Eli toivottavasti seuraavaan nousukauteen.

Nopealla eläkeiän nostolla taantumavaiheessa saataisiin vain aikaan lisää nuorisotyöttömyyttä. Ikääntyvien ihmisten työvuosien lisäämistä tärkeämpää on saada nuorille töitä. Jo varhaisessa vaiheessa on nuorien syrjäytymistä ehkäistävä, heidän työllistymistään parantamalla. Mikäli eläikä nousisi nyt, jäisi nuorilta näinä vaikeina aikoina saamatta paljon eläköitymisen kautta tulevia työpaikkoja. 

Tuleva oppivelvollisuuden pidentäminen pitää nuoria pidenpään koulun penkillä ja näin estetään osaltaan syrjäytymistä. Tähän, kun vielä liitettäisiin ammatillisten opintojen pääasiallinen suorittaminen työpaikoilla, niin siirtyminen työelämään tapauhtuisi kuin itsestään. 

Yhteiskunta hukkaa resursejaan pitämällä nuoria ammatillisissa oppilaitoksissa useita vuosia. Lähiopetuksesta olisi vara karsia kolmannes pois ja siirtää vastuuta enemmän työnantajille ja opiskelijoille itselleen verkko-opiskelun muodossa. Oppisopimusjärjestelmä, kun on todettu olevan pk-yrityksille liian kallis, on aika muutokselle. 

Ammatillisen peruskoulutuksen kesto saisi olla korkeintaan puolitoista vuotta. Mikäli siinä ajassa ei ole ammatin perusteita oppinut - ei tule niitä koskaan oppimaankaan.

Uutena mallina voisi toimia seuraava jako; lähiopetus 1/3, työssäoppiminen 1/2 ja verkko-opetus 1/4. Työnantajalla opiskelijat voisivat työskennellä jopa kolme päivää viikosta. Tällöin yritys maksaisi verottomina ateria/matka/ päivärahamorvauksina opiskelijalle noin 100€ viikossa. Yhteiskunnalta tämän verottoman tulon päälle tulisi opintotuki.

Tämä olisi oiva, pehmeä lasku nuorille työelämään ja edullinen keino yrityksille, kasvattaa uusia työntekijöitä itselleen. Yhteiskunnalle tämä toisi ison säästön oppilaitosten valtio-osuuksien pienentyessä ja syrjäytymisen vähentyessä.

Miksi siis kuluttaa yhteisiä varoja ja nuorten kallista aikaa istuttamalla heitä ammattikoulun penkillä, kun nykypäivän tarpeisiin löytyisi tehokkaita ratkaisuja ulkomaailmasta.

Yhteiskuntamme on kasvattanut tohvelikansaa

Suomalainen yhteiskunta on kasvattanut kansalaisiaan koneistonsa osiksi - tuottamaan palveluja valtiolle ja kunnille, sekä työskentelemään kotimaisten suur- yritysten palveluksessa. 

Vasta nyt kestävyysvajeen aikana on herätty siihen, että ei ole enään varaa pitää yllä näin suurta julkista koneistoa. Kun samalla kotimaisen viennin veturit ovat sukeltaneet taantumassa ja vähentäneet väkeä, herää kysymys, että mihin enään tarvitsemme tätä tohvelikansaa, joka on kuljetettu valmista urapolkua tuottamaan tulosta koneistolle?

Näinä aikoina käyttöä on vain niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta omasta työstään ja toimeentulostaan sekä markkinoimaan ja tuotteistamaan itsensä ja palvelunsa kestämään kovenevaa kilpailua.

"Muutoksen aikana oppijat perivät maan, samalla kun oppineet huomaavat osaavansa toimia loistavasti maailmassa, jota ei enää ole" (Eric Hoffer)

Oikeamielinen vuorovaikutus johtaa dialogiin

Hyvän ihmisen ei tarvitse haalia vaikutusmahdollisuuksia tai kavereita, vaan hänelle uskoudutaan ja häntä kuunnellaan.

Puhuessasi helposti suuntaat sanasi enemmän itsellesi kuin toisille. Puhut mutta et kuuntele. Dialogin syntymiseen vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, keskittymistä ja retoriikan taitoja. Sivistynyt, totuuteen pohjaava ja innostava tyyli antaa hyvät mahdollisuudet onnistua. 

Ajatuksiaan tärkeänä pitävä ihminen ei suhtaudu vuorovaikutustilanteisiin kuivan pidättyväisesti vaan positiivisen innostavasti  ja se välittyy ja tarttuu. 

Esimerkiksi sopivaan kohtaan lausuttu filosofinen kuolematon viisaus voi herättää kuulijan ajattelemaan.

Spontaanien puheiden merkitys voi olla yllättävän suuri. Niiden myötä osoittuu, että olet ajan tasalla ja hetki on sinullekin tärkeä. Sinulla on tällöin myös langat käsissäsi ja onnistuneella puheenvuorolla voit luoda aivan uuden tunnelman tilanteeseen. Parhaassa tapauksessa saat spontaanilla ulostulollasi synnytettyä antoisan dialogin.