Esimiehen yksi suurimmista virheistä

on se, kun annat alaisesi ymmärtää, että työnäkymät ovat heikot eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Yleisesti ottaen on hyvä tuoda totuus esiin, mutta tässä kohtaa tieto lisää tuskaa, koska työntekijä kokee tämän suuntaisen informaation hyvin uhkaavana. Tämä on varma tapa antaa työntekijälle selvä signaali hänen pienuudestaan markkinavoimien edessä. Tästä seuraa se, että hyvät työntekijät valmistautuvat jättämään uppoavan laivan ja hakeutuvat muualle töihin ja loput alistuvat kohtaloonsa ja ahdistuvat entisestään, eikä tämän jälkeen työ hyvinvoinnista ole työpaikalla tietoakaan. Ihmisen tarvitsevat kannustusta eikä ankeutusta! Tulevaisuuteen luottava optimistinen työntekijä voi hyvin ja on tehokas, kun taas peloteltu ja ahdistunut työntekijä ei viihdy työpaikalla, eikä ole hyväksi työyhteisölle. Vähistä töistä voi pahimmassa tapauksessa alkaa työntekijöiden välillä kilpailu, joka voi olla hyvinkin veristä ja likaista. Työkaveri, joka jatkuvasti pelkää oman työpaikkansa puolesta saattaa olla se kaikista ikävin työkaveri. Tämä on esimiehen ehkä yksi käytetyimmistä keinoista pitää alaiset varpaillaan – uhkailla töiden loppumisella. Esimiehen käytös saattaa olla myös osittain tahatonta, mutta sillä on aina seurauksensa ja paljon unettomia öitä. Kannustukseen ja optimistisen ilmapiirin luontiin tulee aina panostaa, vielä silloinkin kun lomautus- ja irtisanomisuhka on todellinen.

Työn kannustimet ja keskiluokkaisuus

Työpaikoilla kylvetään bonuksia, vaikka ne pahimmillaan heikentävät työsuoritusta. Hyvät työolot motivoivat parhaiten. Rahapalkkiot parantavat suoritusta, jos työntekijän tehtävä on siirtää laatikkoja paikasta A paikkaan B. Ne menettävät tehonsa, jos työtehtävät vaativat luovempaa ajattelua. 

Tulokset paranevat, kun ihmiset pääsevät vaikuttamaan omaan työhönsä, kun he saavat mahdollisuuden kehittyä työssään paremmaksi ja kun he kokevat työnsä arvostetuksi. Esimiehen kiitos on usein bonusta tärkeämpi. (Aamulehti 25.2)

Suomi on leimallisesti järjen ja järjestyksen maa. Meillä arvostetaan säädyllistä, yllätyksetöntä elämää, jossa opiskellaan, mennään töihin, maksetaan asuntolaina ja kuollaan. Kun noudatat kaavaa mukisematta, voit voittaa turvallisen ja seesteisen elämän. (Aamulehti 25.2)

Nämä kaksi aihetta liittyvät myös toisiinsa. Tiedän, olen kokenut ja kykenen näkemään sen keskiluokkaisen työntekijän lohduttomuuden, kun työstä ei jää käteen kuin keskiverto palkka. Palkkaukseen liittyy kyllä kannustin, joka pohjaa tuloksellisuuteen. Tuloksellisuus taas määritellään työnantajan puolelta hyvin yksioikoisesti - mitä enemmän sitä enemmän. Tällöin unohdetaan työn merkityksellisyyden ja työnkuvan kehittämisen tuoma kannustin.

Lähdet maanantaina töihin tuntien,  että perjantaihin asti olisi selvittävä ja mitään yllätyksellistä ei ole luvassa - ainakaan mitään mieltä ylentävää. Taloutesi on mitoitettu, niin tarkalle, että jos elät harkitusti ja maksat asuntolainasi voit ehkä päästä viettämään viikon etelänloman ilman käyttöluottoa. Keskiluokkaisuus on maamme talouden tukipilari, mutta ihmistä ei ole luotu tasaiseen ja turvalliseen tyhjyyteen. Työssäkäynti vie kaikesta valveillaoloajastamme ison osan.  Tärkeää olisikin tuntea tämä aika myös merkitykselliseksi ja mielekkääksi eikä vain selvitymistaisteluksi esimiehen ja alaisten toiveiden sekä tarpeiden välillä.

Esimiestyön on koettu kehittyneen viime aikoina, mutta paljon on vielä parannettavaa. Johdolla on tärkeä rooli myös osata löytää oikeat tyypit esimiehiksi ja kyky sekä resurssit kannustaa ja kouluttaa heitä.