Veroparatiisi-verosuunnittelu

Veroparatiisin hyödyntämisen haittapuolena on se, että tulee rinnastetuksi epärehelliseen epäeettiseen yritystoimintaan, vaikka toiminta olisi laillista. Yhteiskunta, jonka eduista ja hyvinvoinnista kyseinen yhtiö nauttii ei  pyöri nykyisellään, mikäli veroja ei  makseta kotimaahan. 

Palkansaajakuluttajilta vaaditaan osallistumista harmaantalouden kitkemiseen omilla valinnoillaan ja siten kantamaan kortensa osaltaan eurokriisin ratkaisemiseen. Tämän luulisi olevan kiusallista suurenluokan veronmaksujen välttelijöille.

Voittojen häikälemätön tavoittelu ja verojen välttely ei tulisi olla hyväksyttävää ja näin toimivien yhtiöiden mainetta tulisi voida tältä osin tahrata ja sitä kautta saada aikaan yhtiön boikotointia. Kansa tai ainakin se tunnollinen osa siitä toivoo yhtiöiltä yhtä vastuullista asennetta yhteiskuntaamme kohtaan, kuin kansalaiset itse joutuvat noudattamaan.

Veroparatiisien suurimpia hyötyjiä ovat maailman arvostetuimmat ja rikkaimmat suuryhtiöt sekä vauraat yksityishenkilöt. Kärsijiä puolestaan ovat maailman köyhimmät valtiot ja niiden kansalaiset. Kehitysmaihin annettava kehitysapu on murto-osa siitä summasta mitä maista viedään pääomia pois.

Eurokriisin pitäessä otettaan on alettu vihdoin pohtimaan mikä merkitys veronkiertomahdollisuuksilla on tässä ahdingossa. Euroalue menettää vuosittain tuhat miljardia verotuloja tämän vuoksi.

Puhutaan suuryhtiöiden verokapinasta eli kapitalismin kääntöpuolesta jolloin suurten pääomien haltijat eivät koe olevansa vastuussa pitämään yllä yhteiskunnan hyvinvointia. Verotusta pidetään suhteettom suurena varsinkin, kun sen voi laillisin keinoin kiertää veroparatiisia hyödyntäen. Tämä on osaltaan pienentänyt länsimaisten valtioiden verotusta, koska korkea verotus on lisännyt sen kiertoa.an

Yritysten suhteelliset veropohjan eroavaisuudet ovat suuria, kun verrataan suurten- ja pk-yritysten maksamia veroja tuloksestaan. Jo lyhyelläkin matematiikalla ajateltuna tämä tarkoittaa sitä, että isoin osa hyvinvointimme turvaavista verovaroista jäisi maksamatta. Samalla kun kotitalouksien käyttämistä palveluista maksamatta jääneitä veroja pidetään yhteiskuntavastuuttomuuden ja mustan tulevaisuuden perikuvana, kierrättävät suuryritykset tuottojaan sellaisten maiden kautta joissa ei veroja juurikaan maksella. Jos kaikki veroparatiisi-verosuunnittelua harjoittavat suuryritykset hoitaisivat velvoitteensa Suomeen, ja tuntisivat yhteiskuntavastuunsa, olisivat yhteisöverotulot valtiolle varmasti moninkertaiset. Tähän surulliseen tilaanteeseen ollaan vasta heräämässä. Toinen kysymys on se, että miksi Suomessa ylipäätään kerätään yhteisöveroa, jos sen kykenee verosuunnittelulla laillisinkin keinoin välttämään. Hallituksen budjettiin sisältyvä 4,5% alennus yhteisöveroon on yhtä tyhjän kanssa. Vero olisi täytynyt puolittaa tai poistaa kokonaan, jotta sillä oikeasti olisi ollut tuntuvaa merkitystä pk-yrityksille.

Valtiomme,  EU:n ja koko globaalin markkinatalouden maailman päättävällä tasolla ei selvästikään ole tahtoa puuttua veroparatiisi-verosuunnitteluepäkohtaan, joka tekee kilpailusta epätasa-arvoista ja moraalisesti kestämätöntä. Suomessa verotarkastajan resurssit on valitettavasti suunnattu pk- yrityksien verotarkastuksiin eikä veroparatiiseja käyttäviin suuryrityksiin. 

Kestävä pohja työhön ja arkeen

Ihmisen onnellisen arjen eväitä pohtiessa herää kysymys, miten määritellä sana onnellisuus? Onnellisuushan koostuu eri ihmisillä eri asioista. Yleisesti ihminen kuitenkin kokee elämänsä mielekkääksi silloin, kun arki sisältää sopivassa suhteessa mielekästä tekemistä, haasteita ja onnistumisia. Silloin kun on­nis­tu­mi­set töis­sä ovat vii­koit­tai­nen ilon­ai­he, ollaan jo hyvällä pohjalla. Tähän lisättynä vapaa-ajalla tapahtuva säännöllinen liikunta ja omaa henkistä pääomaa kehittävä lukeminen, luovat arkeen kestävällä pohjalla olevan kokonaisuuden. Silloin kun tämä kokonaisuus on kunnossa, kykenee ihminen suoriutumaan arjen haasteista ja olemaan aidosti hyvä myös läheisilleen.

On tärkeä luottaa siihen, että työt ja toi­meen­tu­lo ei­vät ty­reh­dy, kun­han pi­tää työn laa­dun, mää­rää ja ra­haa tär­keäm­pä­nä. Sanonnan tekevälle työtä riittää voisi muotoilla, että tehokkaalle työtä riittää ja hyvin tekevälle paikkoja on. Työvoimapulasta puhuttaessa voidaan helposti kuvitella, että työn tekijöistä olisi pulaa, vaikkakin pula on hyvin työnsä tekevistä, ammattiylpeistä, oikeamielisistä ammattilaisista. 

Kannustin työttömyysloukusta osa-aikaiseen työhön

Usein ajatellaan, että työllisyyttä rajoittaa se, “ettei työpaikkoja ole”. Tämä on tieteellisesti kestämätön myytti. Se voi pitää paikkansa vain rajattujen toimialojen ja ammattiryhmien suhteen. Työpaikkojen määrää ei ole missään säädetty millekään maksimitasolle. Markkinataloudessa on syviä taantumia lukuun ottamatta aina työtä tarjolla, ja kysymys on siitä, mihin hintaan sitä halutaan tehdä ja millaista työtä suostutaan tekemään. (Soininvaara, Vartiainen 2013)

Tämä yhteiskuntamme epäkohta on ollut jo pitkään yleisesti tiedossa ja eikö olisi jo viimein, näinä kestävyysvajeen aikoina, kiire tehdä asialle jotain. Työkuntoista työvoimaa valuu kaduillamme kohtuuton määrä ja vain siitä syystä, että me annamme sen olla mahdollista. Työhön ryhtyminen, kun ei ole kouluttamattomille tai muuten matalapalkka-aloille sijoittuville henkilöille taloudellisesti kannattavaa. Suomeen on syntynyt toimeentulotuen varaan  ”kansalaispalkka”, jonka saamisen ehtona on se, ettei henkilö tee työtä lainkaan. Tällaisesta passivoivasta ja vääristyneestä ”perustulosta" olisi siirryttävä sosiaaliturvaan, joka tekee työnteosta kilpailukykyisempää. Tämän turvan olisi kannustettava työntekoon, niin että pienikin panos työelämässä korottaisi henkilön nettoansioita ja näin työnteko olisi huomattavasti houkuttelevampaa. Tämä osaltaan kannustaisi myös ihmisiä osa-aikaiseen- ja freelancertyöhön. Työttömyydestä maksettavan sosiaaliturvan päälle voitaisiin maksaa palkkaa siinä määrin, että osittainenkin työpanos olisi sen tekijälle kannattavaa. 

Tämä tarkoittaisi myös siirtymistä todellisen kansalaispalkkamallin suuntaan, jossa kaikki olisivat oikeutettuja perustuloon palkkatasosta riippumatta. Tämä malli tukisi myös Presidentti Niinistön perään kuuluttamaa olettamusta siitä, että yhteiskunnassamme katetaan toisille pöydät valmiiksi.