Siitä on tasan vuosi, kun on tullut viimeksi tänne kirjoiteltua, mutta nyt olisi tarkoitus jälleen aktivoitua ja ajattelin lämmitellä tällä kevyellä, mutta merkityksellisellä aiheella.
Nyt kun on kulunut viikkoja siitä, jolloin stadionilla räjähti, alamme nähdä ympärillämme tämän alkuräjähdyksen pitkäkestoisia vaikutuksia. Itse en ollut paikalla, mutta kaikki jotka olivat, kertoivat kokemuksestaan vähintäänkin haltioituneina. Kaikki jotka eivät mukana olleet ovat varmasti moneen otteeseen kuulleet, kuinka rahaa ja raketteja ammuttiin ilmaan, Jussi 69 soitti rumpuja taivaalla ja lavalle nousi lukematon määrä eturivin artisteja.
Moni kriittisesti asiaan suhtautuva on yrittänyt pohtia mistä huumassa oikein on kyse. Mitään järjellistä selitystä ei ole kuultu ja sitä taitaa olla turha edes etsiä. Ilmiö on vain hyväksyttävä ja annettava toisen menestyä. Onhan se kadehdittavan tyylikästä ottaa menolippu New York:iin ja karistaa pohjolan pölyt tienattuaan ensin miljoona yhdessä viikonlopussa.
Keikalla oli yllättäen ollut ihmisiä, joiden en tiennyt moisesta elvistelystä olevan edes kiinnostuneita. Se kertoo kuinka ainutlaatuisen laajan kuulijakunnan juttu on kyseessä. Paikalla oli ollut työkaverit lapsineen, yrittäjä-kaveri asiakkaineen, tytöt tyttöporukalla, pojat poikaporukalla ja osa pariskuntina. Tilaisuus houkutti kaiken ikäisiä ihmisiä eri yhteiskuntaluokista.
Cheekend sai paljon hyvää aikaan ja moni sai elämäänsä siitä uutta innostusta, toivottavasti pysyvästi. Ystäväni alkoi vihdoin tekemään omaa musikkia, työkaverini pääsi eroon neljäkympin kriisistään ja itse olen vilpittömästi hyvilläni heidän ja kaikkien muiden paikalla olleiden puolesta.
Täällä kylmässä pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin ja kateellisin kansa, jonka heikolle itsetunnolle ja anteeksipyytelevälle olemassaololle tekee hyvää saada vaikutteita meille uudenlaisesta tyylistä ja asenteesta. Cheek kannustaa esimerkillään menestymään ja tekee sen onnistuneesti omalla nöyrän ylimielisellä tavallaan.
