Apina ja oppilaitosorganisaatio

Olipa kerran apina, joka piti työstään kouluttajana ja tutkinnon järjestäjänä.

Hänen yläpuolellaan vaikutti hallintohimmeli, joka operoi ainakin kolmessa tai jopa neljässä eri portaassa. Apinalle oli epäselvää tämän yläorganisaation rooli, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan keskittyi vetämään itsenäisesti koulutuksia ja järjestämään tuloksekkaasti tutkintoja.

Hallinto-orkesterilla oli kuitenkin tarve aika ajoin muistuttaa itsestään ja oikeuttaa elintärkeä olemassaolonsa. Niinpä he keksivät erinäisiä leikkejä.

Yksi leikeistä oli, "piiri pieni pyörii". Siinä he vaihtoivat virkojaan ja nimittivät toinen toisensa uusiin johtotehtäviin. Se oli heistä kivaa, kun samat naamat säilyivät hiekkalaatikolla ja sai leikkiä vanhoja tuttuja leikkejä uudessa roolissa.

Suosituin leikeistä oli kilpailuhenkinen, "kuka keksii apinalle lisää kirjaamista". Apinan kiusaaminen uusilla, mutta vanhanaikaisilla ja päällekkäisillä tietojärjestelmillä oli heille hupia. Lisäksi niihin syötettävien tietojen, tunnisteiden ja toimintojen koodeja ja käytäntöjä  oli heistä mukava muutella yhtenään.

Kouluttaja-apinan rooli kallistui entistä enemmän kirjuriksi ja eri järjestelmien orjaksi. Hänen motivaationsa alkoi laskea. Lopulta eri arvoristiriitojen puristuksessa hän totesi, että ehkä hänen paikalleen löytyy joku tottelevaisempi apina ja hän päätti jättää koko sirkuksen.

Matkalla tulevaisuuteen

Tein matkan tuuliseen ja koleaan pääkaupunkiimme, jossa osallistuin muutamaan tulevaisuutta käsittelevään tilaisuuteen. Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaa ja lisäksi vielä kiihtyvällä tahdilla. Kuten tiedämme, olemme edelleen syvällä pitkittyneessä taantumassa, mutta valoa on kuitenkin tunnelin päässä, jos sitä halutaan nähdä. Tulevaisuudessa digitaalisuus ja innostuneisuus tuo meille rajattomasti mahdollisuuksia.

Meille suomalaisilla on luontaista alkaa synkistelemään silloin, kun tulisi alkaa uudistumaan. Meidän tulisi oppia näkemään mahdollisuutemme tulevaisuudessa. Monella työpaikalla koetaan ristiriitaisena se, että vaikka väkeä vähennetään, tulisi työstään silti innostua ja kokea se merkityksellisenä. Kaikesta tästä huolimatta, mitä hävittävää meillä on? Onko parempi pitää kaikin voimin kiinni siitä, mikä on väistämättä katoamassa, vai olisiko parempi vain päästää hymyillen irti ja opetella innostuneena jotain uutta.

AEL Helsinki 11.12.2014

Historiassamme on kolme tekijää, jotka ovat aiheuttaneet isoimmat murrokset. Öljy, sähkö ja digitalisaatio. Lähitulevaisuudessa tulee vielä neljäs ja merkittävin ihmiselämän rutiineja mullistava murros - Robotisaatio.

Robottiautot tulevat markkinoille ja on ennustettu, että muutaman kymmenen vuoden päästä autoa ei saa itse ajaa kuin suljetulla radalla. Julkisten laitosten rakentaminen on turhaa, koska tulevaisuudessa robotit ja tietoverkot palvelevat ihmisiä sielä missä he ovat. On vanhakantaista investoida seiniin, kun tulisi investoida ihmisiin.

3-D tulostaminen muuttaa markkinoita. Räätälöinti ja kuluttajamarkkinat on digimurroksen iso juttu. Tulevaisuudessa kauppa siirtyy verkkoon ja palvelee kuluttajaa yksilöllisesti. Tuotteet toimitetaan mittatilauksena täysin omiin mieltymyksiin räätälöityinä. Digitalisaatio lisää yksilön valtaa päättää omista asioistaan ja kykyä hallita omaa elämäänsä. Korporaatioiden aika tuleee olemaan ohi ja valta siirtyy enemmän yksilöille.

Kaikki tylsä, vaarallinen, ja likainen työ tulee poistumaan. Peruskoulupohjaisia työpaikkoja oli lähes miljoona muutama vuosikymmen sitten. Nyt ne ovat katoamassa lähes täysin. Tulevaisuudessa vain opiskelijat tekevät niitä rahoittaakseen opintojaan ja oppiakseen työntekoon. Seuraavan 20 vuoden aikana kolmasosa työpaikoista katoaa. Jäljelle jääviin töihin liittyy olennaisesti luovuus tai ihmisen kohtaaminen. 

Suomalaiset on maailman pessimistisin kansa, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi meistä ollaan tekemässä innostuksen ja joukkokukoistuksen majakkamaata.

Eduskuntatalon auditorio 12.12.2014

Työn merkitys tuotava näkyväksi ja työntekijälle on luotava mahdollisuus innostua ja onnistua. Hyvä esimerkki tästä oli se, kun tilaisuudessa pyydettiin keskustelemaan vierustoverin kanssa kaksi minuuttia omasta unelmastaan. Keskustelu ei meinannut päättyä millään, koska kaikki olivat niin innostuneita kertomaan omista haaveistaan silloin, kun siihen annettiin lupa. Surullinen esimerkki meidän tulevaisuuden kannalta oli taas se, kuinka edessäni istuva eräs tamperelainen keskustan kansanedustaja katseli sinisten silmälasiensa takaa iltasanomia, eikä tuntunut olevan vähempää kiinnostunut tulevaisuudestamme. Vaikka ikärakenteemme ei ole vielä selkeästikään suotuisa muutokselle, tulee vielä aika jolloin voimme olla ylpeitä edistyksellisyydestämme ja pääsemme näyttämään mallia uudenlaisesta hyvinvoinnista muulle maailmalle.

Tulevaisuus näyttää pelottavalta epäilijöille, mutta valoisalta niille, jotka uskaltavat innostua ja  uudistua.

Digitaalisuus on mennyt metsään

Kun saan printatun paperin, scannaan sen puhelimella ja heitän menemään. Kun  saan kansiollisen papereita palautan ne ja pyydän ystävällisesti toimittamaan saman sähköisenä. Paperittomuus on ollut jo pitkään mahdollista, kysymys on vain enää paperista poisoppimisesta. 

Kun kuulen sanottavan, että  "kalenterini ei ole juuri nyt mukana" tai, että "tarkistan asian päästyäni koneelle" turhaudun. Oman tietokoneen muistista oleellisin on siirrettävissä pilveen, kun vain oppii luottamaan siihen, että tiedostot kyllä säilyvät verkossa. Kaikki perustoimintoihin liittyvät asiat kuten aikataulut, muistikirjat, tiedostot ja tallenteet tulee kulkea taskussa mukana. 

Kuulin, että jopa metsurit ovat siirtyneet digiaikaan ja hyödyntävät sujuvasti mobiililaitteita työssään. Kartat ja kirjanpito kulkevat sähköisenä heidän repussaan. Ei tarvita tukkimiehen kirjanpitoa tupakka-askin kanteen enää.

Mikä saa tämän hyvin perinteisen toimialan tekijät hyppäämään mukaan digijunaan, kun toisilla aloilla junaa ajaa lujaa vauhtia ohitse? Metsurit ilmeisesti osaavat käyttää modernia maalaisjärkeä. He ovat ymmärtäneet selkeyttää ja helpottaa työhönsä liittyviä oheistoimia, jotta voivat paremmin keskittyä istutuksiin, raivuuseen ja harvennukseen. 

Mitähän olisi isä Herkko tuumannut, jos nuori Kalle Päätalo olisi kaivanut savotalla repustaan tabletin ja kirjannut sillä motit ylös ja jatkanut samaan laitteeseen tauolla tarinan kirjoittamista.

Digijunan kyytiin olisi saatava myös rakennusala ja sen hyvin perinteisillä arvoilla varustetut toimijat. Digitaalisuuteen opettaminen tulisi olla alan oppilaitosten selkeä tavoite ja siinä niiden tulisi kulkea aallon harjalla näyttämässä suuntaa työelämälle. Opiskelijat olisi saatava orientoitumaan digitaalisuuteen koulutuksen aikana, jolloin sen hyödyntäminen tulisi osaksi heidän arkea ja tulevaisuuden työelämää.   

Rakennustyömailla voidaan mobiililaitteilla hoitaa mm. seuraavat oheistoimet,

- suunnitelmien ja kuvien lukeminen

- tarvikeluetteloiden ja tilausten tekeminen

- valokuvien lähettäminen ja arkistointi

- ohjeiden ja määräyskokoelmien tarkastelu

- aikataulujen ja tuntilistojen kirjaaminen

Metsureilta voimme oppia myös sen, että vaikka he sahaavat omaa oksaansa, digitaalisuuden lisääntymisen johtaessa paperittomuuteen ja puunkaadon vähenemiseen. On viisautta osata ajatella digitaalisten mahdollisuuksien tuovan jotain uutta ja mielenkiintoista, joka vapauttaa meidät keskittymään oikeasti merkityksellisiin asioihin.

Ne ajat, jolloin pidettiin kiinni vanhoista tavoista niiden työllistävän vaikutuksen vuoksi, ovat takana.